Kohti oikeudenmukaisempaa ja sosiaalisesti kestävää kaupunkia

Kestävän kehityksen ulottuvuudet muodostuvat kolmesta tärkeästä teemasta: ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys. Tässä blogissa keskitytään sosiaaliseen kestävyyteen, jossa keskeisintä on tunnistaa tasa-arvo, osallisuus, hyvinvointi ja oikeudenmukaisuus kysymykset. Yhtälailla sosiaalinen ulottuvuus kytkeytyy taloudellisen ja ekologisen kestävyyden vierelle.

Oikeudenmukaisuus on keskeinen osa sosiaalista kestävyyttä. Se tarkoittaa, että kaikilla yhteisön jäsenillä on yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudet, ja että heitä kohdellaan tasapuolisesti ja yhdenvertaisesti. Sosiaalinen kestävyys pyrkii varmistamaan, että yhteiskunnan resurssit ja mahdollisuudet jaetaan oikeudenmukaisesti, jotta kaikki voivat osallistua ja hyötyä yhteiskunnan kehityksestä.

Kunnissa sosiaalinen kestävyys näkyy esimerkiksi yhteisöllisyytenä, yhteiskehittämisenä, palveluiden saavutettavuutena ja nuorten osallistamisena päätöksentekoon. Kestävä kunta huolehtii sen asukkaista, mitä tukee sosiaalisesti kestävä päätöksenteko ja ilmastopolitiikka. Sosiaalinen kestävyys onkin parhaimmillaan sitä, että pidämme toisistamme huolta ja rakennamme yhdessä reilumpaa huomista.

Mutta miten ihmiset saadaan mukaan muutokseen? Kuntien onkin merkityksellistä järjestää kohtaamispaikkoja ja vaikuttamisen mahdollisuuksia sekä osallisuuden keinoja, jotta ihmiset pystyvät vaikuttamaan omaan elinympäristöönsä, ja jotta he pääsevät kokemaan kuuluvansa osaksi kestävää yhteiskuntaa. Ja mikä tärkeintä, on saada jokaisen ääni kuuluviin. Osallisuutta on helppo tukea erilaisten kampanjoiden, tempausten, tapahtumien ja kyselyiden avulla. Muutos lähtee usein pienistä arkisista asioista liikkeelle, kuten ilmastoystävällisemmän ruokavalion kokeileminen, pienien matkojen pyöräily autolla ajamisen sijasta ja kulutustottumusten uudelleen arvioiminen.

Ilmastonmuutoksen vaikutukset ulottuvat yhä laajemmalle, kuten ihmisen fyysiseen terveyteen, ympäristöön ja ihmisten mielenterveyteenkin. Ilmastonmuutos koskettaa siis ihan meitä kaikkia, mutta erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevia ihmisiä. Myös ilmastotoimet voivat joskus lisätä eriarvoisuutta, joten eri ryhmien tilanteet pitää ottaa päätöksenteossa huomioon. Esimerkiksi ilmastonmuutos, luonnonkatastrofit ja elinympäristön muutokset vaikuttavat erityisen paljon haavoittuvassa asemassa oleviin asukkaisiin. Lisäksi on otettava huomioon, että sopeutumis- ja hillintätoimet koskettavat eri tavoin eri väestöryhmiä. Esimerkiksi liikkumiseen, asumiseen, ravintoon ja elinkeinoihin liittyvät muutokset kohdistuvat eri ryhmiin eri tavoin, eikä aina löydy kaikkia hyödyttävää ratkaisua. On siis tarpeen huomioida eri kohderyhmät huolellisesti ilmastotoimien päätöksenteossa.

Sosiaalinen hyvinvointi ja ekologinen kestävyys tukevat usein toisiaan

Esimerkiksi luontoyhteyden vahvistaminen tukee mielenterveyttä monin eri tavoin. Luonnossa oleskelu ja luonnon läheisyys vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja lisää yleistä hyvinvointia. Luonnon äänet, kuten lintujen laulu ja veden solina, voivat rauhoittaa mieltä ja auttaa rentoutumaan. Lisäksi luonnossa liikkuminen, kuten kävely metsässä tai puistossa, voi parantaa fyysistä terveyttä, mikä puolestaan vaikuttaa positiivisesti sekä mieleen että kehoon.

Toisena esimerkkinä on kestävä kaupunkisuunnittelu, joka pyrkii luomaan ympäristöjä, joissa asukkaat voivat elää terveellisesti ja turvallisesti. Kohtuuhintainen asuminen varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus asua laadukkaasti ja turvallisesti, mikä puolestaan tukee yhteisön sosiaalista kestävyyttä ja asumisviihtyisyyttä. Asuinalueiden kestävä suunnittelu edistää myös saavutettavuutta julkisilla liikennevälineillä, mikä vähentää yksityisautoilun tarvetta ja siten myös ympäristövaikutuksia.

Kaupunkiluonnon laadun kehittäminen parantaa ihmisten ja muun luonnon yhteishyvinvointia. Lisäksi Kansallinen kaupunkistrategia 2020–2030 korostaa sosiaalisesti kestävien, ilmastoviisaiden ja elinvoimaisten kaupunkien merkitystä. Tämä edellyttää luontosuhteen uudelleen ajattelua monilajisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, joka ottaa huomioon sekä ihmisten että muiden lajien hyvinvoinnin. Luontokadon pysäyttäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen vaativat sosiaalisen ja ekologisen oikeudenmukaisuuden kehittämistä ja vakiintuneiden ajattelutapojen purkamista sekä uutta ajattelua, jossa huomioidaan sekä ihmiset että muut lajit.

Luonto ja luonnon monimuotoisuus tarjoaakin taloudelle perustan, mikä osoittaa myös niiden riippuvuuden toisistaan. Esimerkiksi luonto tarjoaa materiaaleja kuten ruokaa, vettä ja lääkkeitä sekä aineettomia hyötyjä, kuten elintärkeää pölytystä ja ilmaston säätelyä. Monien talouden alojen, kuten maatalouden ja energiantuotannon riippuvuus luonnosta tekee niistä haavoittuvia luontokadolle, mikä voi aiheuttaa joskus yllättäviäkin kustannuksia, resurssien niukkuutta ja yhteiskunnallisia riskejä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että oikeudenmukaisuus on olennainen osa sosiaalista kestävyyttä ja sen merkitys korostuu tulevaisuuden kaupungeissa ja kunnissa. Kaupunkiluonto ja monilajinen ympäristö parantavat kaikkien elämänlaatua sekä mielen hyvinvointia. Oikeudenmukainen yhteiskunta varmistaa, että kaikki asukkaat voivat osallistua ja hyötyä yhteiskunnan kehityksestä, mikä puolestaan tukee kestävää ja hyvinvoivaa yhteisöä. Tämä myös mahdollistaa elinvoimaisen ympäristön säilymisen tuleville sukupolville, minkä vuoksi oikeudenmukaisuus kysymykset ovatkin hyvin moninaiset ja tärkeät koko yhteiskunnalle.